Ihminen

Halauksia ja sydämellisiä tekoja

Psykologian emeritusprofessori, luennoitsija ja kirjailija Markku Ojanen toivoo, että hyvät tyypit erottuisivat varhaisessa vaiheessa niin elokuvissa kuin tosielämässä. Ihmisessä on sekä syntinen että vanhurskas puoli, joista kumpaa tahansa voimme vahvistaa. Medialla on tapana vahvistaa ihmisen itsekkyyttä. Toisaalta ihmisen kyky empatiaan tulee hyvin esiin jo alle vuoden ikäisillä. Aikuisilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa lasten empatiaan ja itsekkyyteen jalostavasti tai tukahduttavasti antamansa mallin mukaan.


Maailma on Ojasen mukaan muuttumassa paitsi yhä kyynisemmäksi myös itsekkäämmäksi ja yksilökeskeisemmäksi, mitä tämän päivän uutisvirta osaltaan ruokkii. Meidän kulttuurissamme yksilöllisyys ja yksityisyys ovat tärkeitä, kun taas esimerkiksi kreikan kielessä ei edes tunneta sanaa 'yksityisyys'. Vaadimme yksityisyyttä vanhuksille ja laitamme heidät hoitokoteihin, mistä seuraa heille kuitenkin yksinäisyyttä; yksityisyyden ja yksinäisyyden välinen raja on häilyvä. "Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin oli kaikki paremmin", voisi joku nyt vaikeroida, mutta Ojanen muistuttaa, ettei sellaisia aikoja ole koskaan ollut olemassakaan.


Meille väitetään median kautta myös mielikuvaa siitä, että suomalaisilla olisi huono itsetunto, mikä ei Ojasen mielestä pidä paikkaansa. Yleisesti ottaen emme ole myöskään sulkeutuneita ja melankolisia. Joskus voi tunnistaa oman sisäisen latistavan puheensa tai suustaan suoltavan valitus- tai väheksymispuheen. Joskus ”vaatimattomuus kaunistaa” –vähättelypuheemme on mennyt yli.


Tällä vuosituhannella tehtyjen tutkimusten mukaan ihmisellä on luontainen taipumus auttaa. Ojanen muistuttaa, että hyvyyttä voidaan ruokkia kuten pahaakin. Avuliaan ihmisen henkinen ruokavalio on ollut terveellinen, ja avuliaisuus voi kummuta monesta eri asiasta. Kurjuuden näkeminen voi antaa kipinän tehdä jotakin. – Onko auttamisen motiivilla väliä? haastaa Ojanen pohtimaan. Hänen mielestään motiivien kaivelu on tylsää.


Antajia ja varkaita, kiitollisia ja kiusaajia


Fiksut ihmiset käyttäytyvät joskus tavalla, joka ei hyödytä. Ikävillä asioilla on vaarana kasautua. Erilaisista onnellisuusoppaista voi oivaltaa, että niin tai näin ei kannata tehdä. Professori Ojanen puhuu onnellisuusvarkaista ja haastaa yleisöä pohtimaan, mitä ne voisivat olla. Asioihin takertuminen ja negatiivinen ajattelu varastavat onnellisuuttamme. Ojasen mukaan jotain onnellista varastettaessa seurauksena on pelkoa, masennusta, ujoutta, vihaa ja katkeruutta. Onnellisuutta vähentävät myös alistaminen, ahdistus, kiusaaminen ja hyväksikäyttö.


Ojanen on itse ollut aikoinaan koulukiusattu. Hän toivoo maailmaan enemmän oikeudenmukaisuutta ja myötätuntoa, jota itse kokee kiusattuja kohtaan. Maailma olisi parempi paikka ilman pahuuden motiiveja, kuten oman hyödyn tavoittelua, vääränlaista idealismia, kuvitellun uhan torjumista ja kostoa.


Ojasen mukaan asteikolla 0–100 suomalaisten onnellisuuden on tutkimuksissa todettu olevan noin 70. Tästä on kuulemma vaikeaa päästä asteikolla ylöspäin. Yksilön perusonnellisuuden taso näyttäisi olevan "jännän vakioinen", niin kuin Ojanen asian ilmaisee. Entä mihin Ojanen itse sijoittaisi onnellisuutensa tällä asteikolla? – Olen melankolisten ihmisten sarjassa onnellinen, hän vastaa nauraen. – En ole optimisti mutten kovin pessimistinenkään, ja sankaria minusta ei saa.


Onnellisuusprofessori uskoo, että vahva itsetunto, yhteisöllisyys ja onnellisuus seuraavat ja ruokkivat toinen toisiaan. Toisen onnellisuus ei ole muilta pois, ja Ojanen onkin kirjoittanut pöytälaatikkoon uuden version Eino Leinon runosta Kell' onni on. Hän myöntää oman skeptisyytensä hieman lisääntyneen vuosien aikana kirjoja kirjoittaessaan, mutta kertoo oivaltaneensa paljon.


Paljon tärkeää katoaa, jos emme enää usko ihmisten hyvyyteen. Meidän kannattaisi ottaa oppia esimerkiksi Laupiaan samarialaisen ja Franciscus Assisilaisen ajatuksista. Ojanen sanoo, että on olemassa kova maailma, jonka tärkeimpiä arvoja ovat kilpailu ja raha, ja pehmeä maailma, jota on vielä paljon ja jossa ei ole rahaa vaan kiitollisuutta ja antamista ilman odotuksia. Pehmeän maailman arvoja pitäisi levittää samarialaisen mallin mukaan. Tämä antaisi useammalle ihmiselle mahdollisuuden elää kukoistajana sen sijaan, että eläisi selviytyjänä, jota Ojanen pitää latteana elämänpolkuna.


Markku Ojanen kannustaa ihmisiä hyviin tekoihin. Äiti Teresa on sanonut, vaikka emme pysty tekemään suuria asioita, niin voimme tehdä pieniä asioita suurella sydämellä. Ojasesta on mahtavaa, kun lapsen huutaessa isä halaa. Nykyisin isät halaavat lapsiaan aiempia sukupolvia enemmän. Lapselle on tärkeää osoittaa eri tavoin miten arvokas hän on. Lapselle ei saa tulla tunnetta, että hänen täytyisi ansaita arvostus.


 

  • ”Onnellisuusprofessori” Markku Ojanen oli vieraana Suurella sydämellä –klubilla Tampereella 12.12.2013.



Teksti: Marko Olander ja Minna Rajala, Kansalaisviestin 20.12.2013

Kuvat: Marko Olander / Kansalaisviestin





 


 



Jaa