Ihminen

Vapaaehtoistyö on monen toiminnan kivijalka

Kuva: Tatiana Gladskikh / 123rf.com Vapaaehtoiset pyörittävät monenlaisia toimintoja niin Suomessa kuin maailmallakin. Länsimaissa vapaaehtoistyöstä puhutaan monilla ilmauksilla, kuten volunteer work ja community activities.  Suomessa on varhaisemmin käytetty termiä talkootyö. Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa on voimakas ryhmäkulttuuri. Näissä maissa ei puhuta vapaaehtoistyöstä, sillä läheisistä huolehtiminen ja yhdessä tekeminen kuuluvat normaaliin elämänkulkuun ilman sen erityisempiä määritteitä.

 

Yhteiskunnassa on tuskin osa-aluetta, johon vapaaehtoistyö ei liittyisi jollakin tavalla. Monen maan perusrakenteet horjuisivat, jos vapaaehtoiset lopettaisivat yhtäkkiä toimintansa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sairaalat ja koulut nojaavat vahvasti vapaaehtoisten työpanokseen.

 

 

Suomessa juuri parhaillaan vastaanottokeskusten toiminta muuttuisi merkittävästi, jos vapaaehtoiset eivät osallistuisi turvapaikanhakijoiden ohjaamiseen ja toiminnan pyörittämiseen. Esimerkiksi suomen kielen opetus on vastaanottokeskuksissa vapaaehtoisten opettajien varassa.

 

Kolmas sektori, kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyö

 

Yhteiskunnan muuttuessa myös käsitteet vaihtuvat tai tarkentuvat. Talkoot, naapuriapu ja vapaaehtoistyö ovat saaneet rinnalleen muita määritteitä. Yksityisen sektorin (yritystoiminta ja yksityinen omistus) ja julkisen sektorin (kunnat ja valtio) rinnalla toimii kolmas sektori. Tämän kolmannen sektorin osana vapaaehtoinen toiminta tähtää yhteiseen hyvään ilman taloudellista voittoa. Kolmannen sektorin suurimpia toimijoita ovat kansalaisjärjestöt, joiden aikaansaannokset perustuvat yleensä vapaaehtoisten työpanokseen. Neljäs sektori tarkoittaa perhettä ja kotitalouksia.

 

Filosofian tohtori ja Sivistysliitto Kansalaisfoorumin pääsihteeri Aaro Harju puhuu teoksissaan kansalaisyhteiskunnasta. Hänen mukaansa valtiot ja kunnat eivät kykene huolehtimaan ihmisestä kokonaisvaltaisesti kehdosta hautaan. Ihmisen pitää rakentaa itse omaa elämäänsä ja huolehtia itsestään ja omista yhteisöistään. Hän sanoo, että kansalaistoiminta on julkista toimintaa yhteiskunnassa, yhteisön jäsenenä, erilaisissa yhdistyksissä tai kansalaisjärjestöissä.

 

Harjun mukaan kansalaistoiminta ei ole sama asia kuin vapaaehtoistyö. Kansalaistoimintaa on ihmisen aktiivinen toiminta itsestä ulospäin, yhdessä toimien, yhteiseksi hyväksi. Harju sanoo yllättävästi, että vapaaehtoistyö, kuten tuttavuuteen perustuva sukulais- ja naapuriapu, ei täytä kansalaistoiminnan kriteerejä. Hänen mukaansa kaikki vapaaehtoistyö ei koidu yhteiseksi hyväksi. Professori Esa Konttinen puolestaan huomauttaa, että kolmas sektori tulee käsitteenä lähelle kansalaisyhteiskunnan käsitettä, ja toisinaan niitä on käytetty lähes synonyymeina.

 

Tutkija Tanja Kuronen käsittelee kirjassaan Hoivapommin purkajat vapaaehtoisuuteen perustuvaa puolivirallista hoivatyötä, jota lähiomaiset, sukulaiset ja ystävät tekevät vanhusten kotona. Kun julkinen sektori on supistanut vanhuksille tarjottuja palveluja, kolmannen sektorin merkitys kasvaa. Hänen mukaan pakotonta, omaehtoista ja palkatonta toimintaa nimitetään vapaaehtoistoiminnaksi. Vapaaehtoistoiminnan ideaali toteutuu silloin, kun osapuolet eivät ole toiminnasta jatkuvasti riippuvaisia.

 

Urheilu on kärjessä

 

Arkisessa keskustelussa ja käytännön toiminnassa puhutaan usein yksinkertaisesti vapaaehtoistyöstä eikä kansalaistoiminnasta tai kolmannesta sektorista. Vapaaehtoinen työ ulottuu lähes kaikille elämänalueille. Urheiluseurat, potilasjärjestöt, seurakunnat, poliittiset puolueet, kulttuurijärjestöt jne. rakentavat toimintansa pitkälti vapaaehtoistyön varaan.

 

Syksyllä 2015 Suomeen tuli odottamattoman suuri joukko turvapaikanhakijoita. Eurooppa ja Suomi eivät olleet valmistautuneet tilanteeseen. Vapaaehtoisten joukko aktivoitui nopeasti, sillä esimerkiksi Suomen Punainen Risti sai muutamassa kuukaudessa 10 000 uutta vapaaehtoistyöntekijäksi tahtovaa. Vuoden 2016 alussa vastaanottokeskusten erilaisissa tehtävissä toimii 8 000 aktiivista vapaaehtoista.

 

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan suomalaisista 29 prosenttia yli 10-vuotiaista oli tehnyt vapaaehtoistyötä vuosina 2009–2010 . Määrä on yhtä suuri kuin aikaisemmassa tutkimuksessa 10 vuotta sitten. Vastaajista 59 prosenttia oli auttanut toista kotitaloutta haastattelua edeltäneen neljän viikon aikana. Useimmin oli autettu ystäviä, työtovereita tai naapureita.

 

Eniten vapaaehtoistyötä tehtiin urheiluseuroissa ja liikuntakerhoissa. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan liikunnan vapaaehtoistoimintaan osallistui 19–65-vuotiaista suomalaisista 16 prosenttia vuosina 2009–2010.  Käytetty aika oli keskimäärin kymmenen tuntia kuukaudessa.

 

Sisäinen palo

 

Vapaaehtoistyön ytimeen kuuluvat antaminen ja saaminen. Tekijä haluaa yleensä edistää tärkeitä asioita sekä kehittää omia taitojaan. Vapaaehtoistyö on perimmältään vaihtokauppaa. Vapaaehtoistyöntekijöillä on yleensä vahva motivaatio olla mukana yhteisessä toiminnassa ja edistää yhteistä hyvää. Siksi vapaaehtoinen saattaa antautua työlleen niin innokkaasti, että hän ylittää voimansa ja toiminnasta tulee liian raskasta. Alkuinnostuksen jälkeen myös motivaatio voi hiipua.

 

Vaikka vapaaehtoiset toimivat aidon auttamisenhalun tai lähimmäisenrakkauden vuoksi, he eivät jaksa ilman tunnustusta ja tukea. Siksi vapaaehtoistyön johtaminen vaatii suurta ammattitaitoa. Työnohjaaja Kaisli Syrjänen mainitsee kirjassa 10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan, että kaikki tarvitsevat tukea ja ohjausta. Tärkeintä on toimijoiden saama tuki, palaute ja mahdollisuus purkaa kokemuksia ja tunteita.

 

Vapaaehtoistyöhön liittyy usein voimakkaita tunteita, jotka voivat sekä kuluttaa että motivoida ja innostaa. Tehtävään liittyvien kokemusten ja tunteiden jakaminen toisten kanssa on toiminnan jatkamiselle ensiarvoisen tärkeää. Kun vapaaehtoistyö on organisoitu järkevästi ja kun vapaaehtoiset saavuttavat työssään tuloksia ja saavat palautetta, tuloksena on korvaamaton määrä arvokasta työtä.

 

 

 

Lähteet:

 

  • Harju, Aaro 2010. Puheenvuoro kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Kokemäki: Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry.
  • Harju, Aaro 2010 (2. painos). Yhteisellä asialla. Kansalaistoiminta ja sen haasteet. Vantaa: Hansaprint Oy.
  • Karreinen, Halonen, Tennilä (toim.) 2010. 10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan. Helsinki: Vihreä Sivistysliitto ry.
  • Kuronen, Tanja 2015. Hoivapommin purkajat. Helsinki: Gaudeamus Oy

 

 

 

Teksti: Marjut Nieminen / Kansalaisviestin 11.3.2016



Jaa