Mihin asti ihmisten on henkisesti venyttävä työelämässä? Palkittu suomalainen neurologi ja tutkimusprofessori Kiti Müller kirjoitti ihmisaivojen rajallisuudesta Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatti-palstalla joulukuussa 2008. Hän peräänkuulutti kirjoituksessaan rauhoittumisen taidon opettelua. Hän korosti ajattelun rauhaa ja kiireetöntä keskustelua.
Aivotutkimus on osoittanut, että itsetuntemukselle
tärkeiden otsalohkojen kypsyminen jatkuu jopa 25-30 vuoden ikään asti.
Biologisesti perusteltua on, että kaikki eivät vielä 17-vuotiaina tiedä,
”mikä
minusta tulee isona”.
Enemmistöllä on
töissä vähintään melko usein kiire. Monilla on unihäiriöitä, muisti-
ja keskittymisvaikeuksia. Aivoja väsyttävät ja kuormittavat unenpuute, jatkuva
ärsyketulva ja pakkotahtinen tekeminen. Työmuistin toimintavarmuus kärsii,
asioita unohtuu. Tällaisesta kuormituksesta voi olla seurauksena ahdistusta ja masennusta.
Työpaikoilla tarvitaan virkeitä aivoja. Jos aivot eivät ole hyvässä kunnossa, virheiden, huonojen päätösten ja tapaturmien todennäköisyys
kasvaa. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on suuronnettomuus. Työntekijän syyllistämisen sijaan on ymmärrettävä, että töitä on tekemässä liian vähän
ihmisiä.
Työpaikoille tarvitaan enemmän ihmisiä tekijöiksi. Nykyään on tärkeintä saada aikaan säästöjä ja samalla tehokkaammin enemmän tulosta ja tuottoa. Tekniikka ja tietokoneet tekevät entistä enemmän perinteistä töistämme. Moni on vihainen työperäiselle maahanmuutolle, mutta rauhassa ovat saaneet olla työnantajien omistamat tietokoneet ja nettipalvelut.
Olisiko joku fiksu vastarannan atk-nero keksinyt häiritä tietokonejärjestelmien toimivuutta vai onko alan yritysten kehittämät ohjelmat rakennettu liian kovassa kiireessä? Kansalaiset ovat lisääntyvässä määrin riippuvaisempia verkkopalveluista? Siinä voi yrityksen imago kärsiä, jos liian usein pankkiautomaatilta ei saa rahaa, rahansiirto omalle tilille ei onnistu, matkalipun saamisessa tai käyttämisessä on ongelmia.
Palana pelissä 1.10.2011