Innostusta ja elämäniloa

Kuva: Wavebreak Media Ltd / 123rf.comYksikin soitto voi pelastaa toisen päivän! Teen jotain, minkä koen tarpeelliseksi ja hyväksi itselle ja muille. Olen varma, että tämä vähentää myös stressiä, kun saa jotain tehdyksi, toisen iloiseksi! Kyllä sitä silloin tuntee kiitollisuutta itse elämää kohtaan. Mikään ei ole sen ihanampaa kuin yhdessä aikaansaaminen, yhdessä oleminen, yhteiset keskustelut – niiden varassa jaksaa vaikka mitä!

 

 

 

Minulla on kahdet silmälasit, joiden kautta tarkastelen elämistä ja olemista sekä yhteiskunnallista ympäristöä ja  arkea:

-ihmisen olemassaolon perustarpeet: jäsentyminen, liittyminen ja tekeminen (Kari E. Turunen) sekä

-ihmisen idea: itsensä ilmaisu (Erik Ahlman).

 

Mistä syntyy innostus ja elämänilo? Miten se pysyy? Miten häviää? Miten voimme vahvistaa omaamme ja toistemme innostusta ja elämäniloa? Miten ympäristö ja yhteiskunnalliset päätökset vaikuttavat niihin?

 

Mietin vastauksia silmälasieni ja elämänkokemukseni kautta näihin elämisen kannalta isoihin kysymyksiin.

(melko hankala jäsennys, mutta yksinkertaisempaan en kykene pitkänkään pohdiskelun jälkeen – asiantuntija kun en ole).

 

Miten saada ihmiset innostumaan, löytämään innostuksen aiheet, säilyttämään elämänilon vastoinkäymisten ja kriisien keskellä?

 

Mielestäni puhelinsoittoa parempaa keinoa ei ole! (Soitin itsekin aika monelle, kun tuskailin tätä aihetta, kiitos Simo, Liisa, Mirja, Paipe, Teemu, Leena, vaikka kyse nyt ei ihan kriisistä ollutkaan). Puhelimessa kohtaa toisen ihmisen ehkä jopa syvemmin kuin kasvotusten. Nykyään kasvotusten tapaamisessa toinen näplää puhelintaan… Puhuttaessa puhelimessa ääni tulee suoraan korvaan ja on keskityttävä kuuntelemaan.

 

 

Vastoinkäymisten ja kriisienkin keskellä on mukava saada puhelinsoitto, jossa pyydetään mukaan vaikkapa kävelemään tai osallistumaan käsityökursseille tai vain pyydetään apua johonkin ongelmaan. Vastaanottaja kokee itsensä tällöin tarpeelliseksi ja se jo on omiaan nostamaan itsetuntoa. Hän liittyy soittajaan tunteen avulla. Yksikin soitto voi pelastaa toisen päivän!

 

Mistä asioista saa ja on hyvä innostua?

 

Tähän en löydä muuta vastausta kuin että kaikesta, mistä on iloa itselle tai muille, eikä haittaa kenellekään! Innostumiseen liittyy usein tekeminen, olkoon se matkakertomuksen laatimista tai ruoanlaittoa muille.

 

Miten ihmiset voisivat elää innostuneesti? Miten siihen liittyy kiitollisuus ja stressi?

 

Jonkinlainen säännöllisyys varmasti ylläpitää innostusta. Esimerkiksi osallistuminen työväen tai kansalaisopiston kursseille saa masentuneenkin päivän innostuneeksi. Todella usein kuulen maalauskurssilla olevien ystävieni sanovan, että en meinannut millään jaksaa tulla, kun väsytti, mutta nyt olen taas pirteä ja energinen tämän yhteisen tekemisen ja keskustelun jälkeen!

 

 

Ihmisen olemassaolon perustarpeista kaikki, tekeminen, (maalaaminen), liittyminen (toisten kanssa oleminen) ja jäsentyminen (hyvät keskustelut) tulivat täytetyksi! Jollei ole mahdollisuutta kursseille, voi tehdä itse itselleen aikataulun, päättää, että joka ilta soitan sukulaisille tai ystäville, kirjoitan nettiin tukien muita, pidän blogia – teen jotain, minkä koen tarpeelliseksi ja hyväksi itselle ja muille. Olen varma, että tämä vähentää myös stressiä, kun saa jotain tehdyksi, toisen iloiseksi! Kyllä sitä silloin tuntee kiitollisuutta itse elämää kohtaan.

 

Ihmisen onnelle on pienet hetket merkityksellisiä. Olen usein kysynyt alustuksissa seminaariväeltä, mitkä ovat heidän pienet onnen hetkensä. Ja joka kerta joukossa on ollut vastaus: Siivottu koti, lauantai-ilta, sauna, tyyni järvenpinta. Useimmiten myös valmiiksi saatu työ, olkoon se kuinka pieni tai iso tahansa. Ehkäpä stressiä vähentää sekin, että osaa nauttia osasuorituksista, pienistäkin valmiiksi saaduista asioista.

 

Miten päästää irti innostusta lannistavista asioista? Miten esim. pelko ei saisi otetta, vaan miten peloista eroon saavuttaaksemme innostuksen ja elämänilon?

 

Nuoruudessani yksi suosikki kirjoistani oli Pollyanna. Pollyannahan oli tyttö, joka keksi kaikista asioista aina hyvän puolen. Luin tuon kirjan varmaan niin monta kertaa, että suorastaan sisäistin tämän ohjeen, ei niin huonoa asiaa, ettei siitä jotain hyvää löytäisi. Tässä kohden kokemusten myötä nousee kyllä varoittava sormi: ei ihan kaikissa asioissa ole jotain hyvää, vääryyttä ei saa kääntää hyväksi. Mutta jos koen vääryyttä, niin voinhan aina ajatella, että se kasvattaa ja opettaa…

 

 

Pelkään korkeita paikkoja, pelkään puhua vieraita kieliä… Auttaisiko hypnoosi. Toisaalta eihän minun tarvitse mennä korkeille paikoille eikä vieraille maille, voin yhtä hyvin matkustaa Suomessa ja kohdata suomalaisia, lukea käännöskirjallisuutta ja tutustua mihin maihin ja kulttuureihin kirjallisuuden ja elokuvien kautta. Eli voin etsiä iloa muilta alueilta kuin peloistani. Toisaalta voisin ottaa myös niskalenkin niistä, jos tuntisin riittävää sisäistä tarvetta. Kyllä maailmassa ilon ja innostuksen kohteita riittää!

 

Miten saada tukea oman innostuksen löytämiseen ja säilyttämiseen kaikkina vuodenaikoina ja kaikissa olosuhteissa?

 

Tukea saa, jos sitä antaa. Olosuhteet ja vuodenajat vaihtelevat, yksi innostuu yhdestä asiasta, toinen toisesta. Kun yhdessä toimimme, niin aina joku innostuu ja jakaa innostusta olosuhteista riippumatta muille. Onkin hyvä muistaa tukea toisia silloin kun he tukea tarvitsevat. Mikään ei ole sen ihanampaa kuin yhdessä aikaansaaminen, yhdessä oleminen, yhteiset keskustelut – niiden varassa jaksaa vaikka mitä!

 

Miksi kannattaa innostua?

 

”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa”. Eli miksi ei innostuisi, miksi ei antaisi veren virrata suonissa, osallistua ja iloita? Tehdä omansa ja toisten elämä elämisen arvoiseksi? Iloita pienistä hetkistä?

 

Mitä tehdä elämänilon palauttamiseksi?

 

Kannattaa aloittaa pienistä asioista: tiskata tiskit, kutoa sukat, soittaa ystävälle, kutsua syömään tai muuten kyläilemään, leikkiä lasten kanssa, rakentaa lumi- tai hiekkalinna, opetella soittamaan nokkahuilua, tehdä ensimmäinen kaarnalaiva, uittaa sitä kevätpurossa, katsella ja hämmästellä. Kyllä se siitä!

”Työ tehty on, mä voittajaksi pääsin!”

 

Teksti: Maija Viherä / Kansalaisviestin 19.4.2016



Jaa