Muukalaisten kansainvaellus

Turun keskiaikainen tuomiokirkko.Kuva: Andrew Salamchev / 123rf.comUskontojen moninaisuus haastaa ihmisten ajattelua. Kirkot Euroopassa ovat suhtautuneet avoimen vastaanottavasti pakolaisiin. Useat islamilaisista maista paenneet muslimit kääntyvät kristityiksi.


Maailmamme elää voimakasta murroskautta. Uusi kansainvaellus on todellisuutta. Sen merkittävinä vaikuttimina ovat sota, sorto ja puutteelliset elämisen edellytykset monissa osissa Afrikkaa, Lähi-itää ja Keski-Aasiaa

 

Ihmismassojen liikkumisen myötä myös uskonnollisuus on tullut näkyväksi osaksi tämän päivän yhteiskunnallista elämää sekä kansallista ja kansainvälistä politiikkaa. Viime vuosina pakolaisvirrat ovat monin tavoin hallinneet poliittista keskustelua ja taistelua eri puolilla Eurooppaa ja pakolaiskysymystä on jopa käytetty vaalitaisteluiden lyömäaseena.

 

Toisin kuin viime vuosisadalla, uskontojen moninaisuus haastaa ihmisten ajattelua. Ihmiset suhtautuvat arkaillen ja jopa pelolla suureen joukkoon islamilaisia, jotka ovat tulleet maanosaamme. Islam monine tulkintahaaroineen koetaan pelottavana. Ja onhan ääri-islamilaisia suuntauksia, jotka julistavat kristinuskon ja kristityt vihollisikseen vääräuskoisina, joilla ei ole mitään arvoa.

 

Lähes poikkeuksetta kirkot Euroopassa ovat suhtautuneet avoimen vastaanottavasti pakolaisiin. Tämä asenne nousee Raamatun historiassa jo varhain esillä olevasta näkemyksestä muualta tulleisiin. Raamattu puhuukin paljon muukalaisuudesta. Siellä on aina kaksi näkökulmaa: toisaalta muukalaisista ei tiedä, millaisia he ovat ja heihin liittyy vaaroja. Toisaalta Israelin kansaa muistutetaan omista muukalaisuuden ajoista ja siitä, että vieraat on otettava vastaan tervetulleina ja heistä on huolehdittava. Heitä ei tule sortaa eikä syrjiä.

 

“Herra huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” (5 Mooseksen kirja 10:18-19)


“Leskeä ja orpoa, muukalaista ja köyhää älkää sortako, älkää suunnitelko

pahaa toinen toisellenne.” (Sakarjan kirja 7:10)

Samaan aikaan, kun monet kristitytkin vielä ahdistuneina pelkäävät tuntematonta uskontoa, useat islamilaisista maista paenneet muslimit kääntyvät kristityiksi ja liittyvät kristillisiin kirkkoihin kaikkialla Euroopassa. Tämä on lähimmäisen rakkauden synnyttämää vastakaikua. Ja tietenkin myös kristinuskon ydinsanoma Jumalan edellytyksettömästä, itsensä uhraavasta rakkaudesta ihmisiä kohtaan on hyvä uutinen vaatimuksia täynnä olevan islamilaisuuden ja rangaistuksen pelossa elävälle muslimille. Se on kuin balsamia oman uskontonsa vainoaman pakolaisen ahdistuneelle sielulle. Elämään avautuu uusi turvallinen ja lempeä todellisuus.

 

Kristitty, Jeesuksen seuraaja, elää kahden maan kansalaisena ja eräässä mielessä muukalaisena tässä maailmassa. Sekä kristittyyn maahan syntynyt että muslimimaahan syntynyt ja kristittyyn maahan muuttanut ovat tässä suhteessa samassa asemassa. Meille kaikille kuuluu lupaus:

 

 

”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan

perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.” (Kirje efesolaisille  2:19)

 

Teksti: Markku Happonen / Kansalaisviestin 30.7.2017

 

 

 




Jaa